Ensimmäinen boudoir-kuvauskokemukseni – mitä opin itsestäni?

Olin pitkään leikitellyt ajatuksella boudoir-kuvauksesta, mutta myönnettäköön, ajatus tuntui aluksi pelottavalta. "Minäkö muka?" pohdin itsekseni. Ajattelin, että en ole tarpeeksi kaunis, tarpeeksi hoikka tai tarpeeksi rohkea. Mutta samaan aikaan jokin sisälläni kuiski: Miksi et uskaltaisi?

Kun vihdoin varasin ajan boudoir-kuvaukseen, en tiennyt, mitä odottaa. Nyt, kokemuksen jälkeen, voin sanoa, että se oli yksi voimaannuttavimmista asioista, joita olen itselleni koskaan tehnyt. Tässä haluan jakaa kokemukseni, pelkoni, yllätykseni ja sen, mitä kaikkea tämä matka minulle opetti. 

Päivä ennen kuvausta – jännitys ja epävarmuus 

Kuvausta edeltävänä iltana löysin itseni seisomasta peilin edessä pohtien, miksi olin edes varannut ajan. "Mitäs jos näytän ihan kamalalta? Entä jos en osaa poseerata?" Tunsin epävarmuuden hiipivän, mutta muistutin itseäni, miksi halusin tehdä tämän. 

Halusin nähdä itseni uudella tavalla. Halusin haastaa epävarmuuteni ja antaa itselleni lahjan – hetken, joka olisi vain minua varten. Kuvaus tehtäisiin lisäksi kotonani, harrikkani kanssa. Joten kuvausmiljöö oli minulle luonteva.

Aluksi poseeraaminen tuntui kömpelöltä. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä tehdä käsilläni, miten katsoa kameraan tai miten seisoa. Kuvaaja kuitenkin ohjasi lempeästi jokaista liikettäni ja kehui välillä, mikä sai minut tuntemaan itseni kauniiksi ja itsevarmaksi.

Puolen tunnin jälkeen huomasin, että jännitykseni oli sulanut pois. Hymyilin aidosti ja aloin nauttia hetkestä.

Boudoir-kuvauksen aikana tunsin oloni yllättävän vapautuneeksi. Oli voimaannuttavaa nähdä itsensä kameran edessä sensuellina ja kauniina. Tajusin, ettei kyse ollut täydellisistä mittasuhteista tai mallimaisesta ulkonäöstä – kyse oli asenteesta, läsnäolosta ja siitä, että uskalsin olla oma itseni.

Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli, kun kuvaaja pyysi minua sulkemaan silmäni ja hengittämään syvään. "Tämä hetki on vain sinua varten," hän sanoi. Se pysäytti minut – tämä ei ollut vain kuvien ottamista, vaan jotain paljon syvempää. 

Kun näin valmiit kuvat – uskomaton tunne

Kun sain ensimmäisen kerran nähdä valmiit kuvat, olin häkeltynyt. En meinannut uskoa, että kuvissa oli minä. Näin itseni tavalla, jolla en ollut koskaan ennen nähnyt itseäni – kauniina, itsevarmana ja vahvana.

Kuvien kautta ymmärsin, kuinka ankara olin ollut itseäni kohtaan. Oli silmiä avaavaa huomata, että ne piirteet, joita olin joskus hävennyt, näyttivätkin kuvissa upeilta ja juuri minulta.

Mitä boudoir-kuvaus opetti minulle?

Olen kaunis juuri sellaisena kuin olen. Boudoir-kuvaus ei vaadi "täydellistä" kehoa tai tietynlaista ulkonäköä. Kauneus on persoonassa, asenteessa ja siinä, että uskaltaa olla oma itsensä.

Rohkeus palkitaan. Epävarmuuden voittaminen oli yksi suurimmista asioista, joita olen itseni eteen tehnyt. Jokainen meistä ansaitsee tuntea itsensä kauniiksi.

Kuvat eivät ole vain kuvia. Ne ovat muistutus hetkestä, jolloin päätin arvostaa itseäni juuri sellaisena kuin olen.

Boudoir-kuvaus on paljon enemmän kuin vain valokuvia. Se on kokemus, joka haastaa ja palkitsee. Se antaa sinulle mahdollisuuden nähdä itsesi kauniilla ja uudella tavalla. Ei ole väliä, teetkö sen itsellesi vai lahjaksi toiselle – lopulta se on aina lahja sinulle itsellesi.

Jos olet joskus miettinyt boudoir-kuvausta, sanon tämän: uskalla. Saatat yllättyä siitä, kuinka upea ja rohkea sinä todella olet. ❤️

Pyhäinpäivän hiljaisuus – muistojen äärellä

Pyhäinpäivä on erityinen päivä, jolloin muistamme rakkaita, jotka ovat siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Pyhäinpäivä on päivä, jolloin aika tuntuu pysähtyvän. Syksyn kylmyys ja varhaiset pimeät illat luovat hiljaisuuden, jossa voimme pysähtyä muistelemaan poisnukkuneita rakkaitamme. Monille meistä tämä päivä on täynnä hiljaista kaipuuta mutta myös syvää kiitollisuutta niistä ihmisistä, jotka ovat jättäneet jäljen elämäämme.

Kynttilät lepattavat haudoilla ja kotona, valo muistuttaa meitä siitä, että vaikka läheisemme ovat poissa, heidän muistonsa elää yhä sydämissämme. Jokainen liekki kertoo tarinan; ne puhuvat yhteisistä hetkistä, hymyistä, jaetuista ilon ja surun hetkistä. Monelle tämä pieni rituaali, kynttilän sytyttäminen, tuo lohtua ja auttaa käsittelemään ikävää. Kun kynttilä palaa, muistetaan heitä, jotka olivat ja yhä ovat osa meitä. Jokainen sytytetty valo on kuin lupaus siitä, että rakkaus kantaa ajan yli, että muisto elää siellä, missä sydän muistaa.