Päätös ryhtyä fitness-kilpailijaksi yli viisikymppisenä – unelma, joka ei katso ikää

Päätös ryhtyä fitness-kilpailijaksi yli viisikymppisenä – unelma, joka ei katso ikää

Oletko koskaan miettinyt, voisiko suuria unelmia toteuttaa vielä aikuisena? Minä mietin – ja päätin lopulta tehdä asialle jotain. Olin opetellut viisikymppisenä jo ajamaan Harrikalla ja laskettelemaan. Olisiko vielä jotain muuta mitä haluaisin tehdä tai toteuttaa?

Vaikka olin elänyt melko terveellisesti ja treenannut salilla tavoitteellisestikin, en ollut koskaan ajatellut kilpaurheilua. Mutta sitten jokin muuttui. Päätin ryhtyä fitness-kilpailijaksi. Tämä on tarina siitä, miksi ja miten tein päätöksen, joka on muuttanut elämäni.

Miksi fitness-kilpailut?

Moni ehkä kysyy, miksi halusin lähteä mukaan fitness-maailmaan – varsinkin tässä iässä. Ei, kyse ei ollut kriisistä tai siitä, että haluaisin todistaa jotain ulkopuolisille. Kyse oli siitä, että halusin haastaa itseni.

Olen aina ollut ihminen, joka rakastaa oppia ja kehittyä, ja fitness tuntui täydelliseltä mahdollisuudelta yhdistää henkinen kasvu ja fyysinen muutos.

Pelot ja epäilykset

Rehellisesti sanottuna ajatus tuntui aluksi pelottavalta. Olin hyvässä kunnossa, mutta ei minulla ollut aavistustakaan, mitä fitness-kilpaileminen vaatisi. Ajattelin:

• ”Olenko liian vanha?”
• ”Onko minusta oikeasti tähän?”
• ”Entä jos epäonnistun?”

Näiden ajatusten takana oli pelko epäonnistumisesta ja epävarmuudesta. Mutta mitä enemmän mietin asiaa, sitä enemmän ymmärsin, että juuri nämä pelot olivat syy, miksi minun piti tehdä tämä. Miksi antaa pelkojen estää elämästä täysillä?

Päätös, joka muutti kaiken

Eräänä päivänä istuin alas ja kirjoitin ylös syitä, miksi halusin lähteä tähän matkaan. Tajusin, että halusin:

1. Osoittaa itselleni, että pystyn saavuttamaan suuren tavoitteen, vaikka se tuntuisi aluksi mahdottomalta.
2. Olla paremmassa fyysisessä ja henkisessä kunnossa kuin koskaan.
3. Inspiroida muita – ikätovereitani, lapsiani ja kaikkia, jotka miettivät, onko liian myöhäistä tavoitella unelmiaan.

Kirjoitettuani nämä ylös tiesin, että päätös oli tehty. En enää miettinyt, voisinko tehdä tämän, vaan miten tekisin sen.

Ensimmäiset askeleet

Kun päätös oli tehty, lähdin rakentamaan tietäni kohti fitness-kilpailuja. 

Olin jo treenannut valmentajan kanssa, mutta tarvitsin valmentajan, jolla oli kokemusta fitness-kilpailemisesta. Minulle maailma on täysin uusi, mutta hän auttaa rakentamaan realistisen ohjelman, joka sopi lähtötasooni ja elämäntilanteeseeni, sillä yli viisikymppisenä keho toimii eri tavalla kuin kaksikymppisenä, mutta oikein treenaamalla ja syömällä tuloksia syntyy. Hän auttaa minua myös harjoittelemaan poseeraamista, joka on olennainen osa lavakokemusta.  

Mitä haluan sanoa sinulle?

Jos olet joskus miettinyt, voisiko unelmasi toteuttaa "liian vanhana" tai "väärässä elämäntilanteessa", haluan kertoa sinulle tämän: sinä pystyt siihen. Ikä on vain numero, ja suurimmat esteet ovat usein meidän omassa päässämme. Päätöksesi ei tarvitse olla fitness-kilpailut, mutta oli se mikä tahansa, älä anna epävarmuuden estää sinua.

Lopuksi: Unelmien tavoittelun aika on nyt

Ensimmäiset pose-treenit Vääksyssä 
25.1.2025

Fitness-kilpailijaksi lähteminen yli viisikymppisenä on ollut yksi parhaista päätöksistä elämässäni. En tiedä vielä, mitä ensimmäisissä kilpailuissani tapahtuu, mutta tiedän, että olen voittanut jo nyt.

Tärkeintä ei ole lopputulos, vaan se, että uskalsin tehdä päätöksen ja ottaa ensimmäisen askeleen. Toivon, että sinäkin uskallat tehdä päätöksen, joka vie sinut kohti unelmiasi – riippumatta siitä, kuinka isoja tai pieniä ne ovat.

Matka alkaa, kun sanot itsellesi: Minä pystyn tähän! Lavalla loistaa se, joka uskoo itseensä ja unelmaansa. ✨

Ensimmäinen boudoir-kuvauskokemukseni – mitä opin itsestäni?

Olin pitkään leikitellyt ajatuksella boudoir-kuvauksesta, mutta myönnettäköön, ajatus tuntui aluksi pelottavalta. "Minäkö muka?" pohdin itsekseni. Ajattelin, että en ole tarpeeksi kaunis, tarpeeksi hoikka tai tarpeeksi rohkea. Mutta samaan aikaan jokin sisälläni kuiski: Miksi et uskaltaisi?

Kun vihdoin varasin ajan boudoir-kuvaukseen, en tiennyt, mitä odottaa. Nyt, kokemuksen jälkeen, voin sanoa, että se oli yksi voimaannuttavimmista asioista, joita olen itselleni koskaan tehnyt. Tässä haluan jakaa kokemukseni, pelkoni, yllätykseni ja sen, mitä kaikkea tämä matka minulle opetti. 

Päivä ennen kuvausta – jännitys ja epävarmuus 

Kuvausta edeltävänä iltana löysin itseni seisomasta peilin edessä pohtien, miksi olin edes varannut ajan. "Mitäs jos näytän ihan kamalalta? Entä jos en osaa poseerata?" Tunsin epävarmuuden hiipivän, mutta muistutin itseäni, miksi halusin tehdä tämän. 

Halusin nähdä itseni uudella tavalla. Halusin haastaa epävarmuuteni ja antaa itselleni lahjan – hetken, joka olisi vain minua varten. Kuvaus tehtäisiin lisäksi kotonani, harrikkani kanssa. Joten kuvausmiljöö oli minulle luonteva.

Aluksi poseeraaminen tuntui kömpelöltä. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä tehdä käsilläni, miten katsoa kameraan tai miten seisoa. Kuvaaja kuitenkin ohjasi lempeästi jokaista liikettäni ja kehui välillä, mikä sai minut tuntemaan itseni kauniiksi ja itsevarmaksi.

Puolen tunnin jälkeen huomasin, että jännitykseni oli sulanut pois. Hymyilin aidosti ja aloin nauttia hetkestä.

Boudoir-kuvauksen aikana tunsin oloni yllättävän vapautuneeksi. Oli voimaannuttavaa nähdä itsensä kameran edessä sensuellina ja kauniina. Tajusin, ettei kyse ollut täydellisistä mittasuhteista tai mallimaisesta ulkonäöstä – kyse oli asenteesta, läsnäolosta ja siitä, että uskalsin olla oma itseni.

Yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli, kun kuvaaja pyysi minua sulkemaan silmäni ja hengittämään syvään. "Tämä hetki on vain sinua varten," hän sanoi. Se pysäytti minut – tämä ei ollut vain kuvien ottamista, vaan jotain paljon syvempää. 

Kun näin valmiit kuvat – uskomaton tunne

Kun sain ensimmäisen kerran nähdä valmiit kuvat, olin häkeltynyt. En meinannut uskoa, että kuvissa oli minä. Näin itseni tavalla, jolla en ollut koskaan ennen nähnyt itseäni – kauniina, itsevarmana ja vahvana.

Kuvien kautta ymmärsin, kuinka ankara olin ollut itseäni kohtaan. Oli silmiä avaavaa huomata, että ne piirteet, joita olin joskus hävennyt, näyttivätkin kuvissa upeilta ja juuri minulta.

Mitä boudoir-kuvaus opetti minulle?

Olen kaunis juuri sellaisena kuin olen. Boudoir-kuvaus ei vaadi "täydellistä" kehoa tai tietynlaista ulkonäköä. Kauneus on persoonassa, asenteessa ja siinä, että uskaltaa olla oma itsensä.

Rohkeus palkitaan. Epävarmuuden voittaminen oli yksi suurimmista asioista, joita olen itseni eteen tehnyt. Jokainen meistä ansaitsee tuntea itsensä kauniiksi.

Kuvat eivät ole vain kuvia. Ne ovat muistutus hetkestä, jolloin päätin arvostaa itseäni juuri sellaisena kuin olen.

Boudoir-kuvaus on paljon enemmän kuin vain valokuvia. Se on kokemus, joka haastaa ja palkitsee. Se antaa sinulle mahdollisuuden nähdä itsesi kauniilla ja uudella tavalla. Ei ole väliä, teetkö sen itsellesi vai lahjaksi toiselle – lopulta se on aina lahja sinulle itsellesi.

Jos olet joskus miettinyt boudoir-kuvausta, sanon tämän: uskalla. Saatat yllättyä siitä, kuinka upea ja rohkea sinä todella olet. ❤️