Miten minusta tuli Harrikka-mimmi?

Nuorempana en ollut lainkaan kiinnostunut moottoripyöristä, mopoista enkä edes skoottereista, saati että olisin ajanut niillä. Yhden kerran taisin olla jonkun mopopojan kyydissä. Ensimmäisen kerran tutustuin skootteriin, kun esikoistyttärellemme hankittiin skootteri.

Ajokorttini kuitenkin oikeutti minut myös moottoripyörällä ajamiseen, joten sille tuli käyttöä, kun heinäkuussa 2020 ostin ensimmäisen moottoripyöräni silloisen miesystäväni innoittamana. En siis koskaan ollut ajanut edes skootteria, joten alku oli luonnollisesti aika haastavaa.

Ensimmäinen moottoripyöräni, Yamaha Virago 535

Ensimmäisenä kesänä ajoin moottoripyöräni ojaan, sillä seurauksella, että tankkiin tuli lommo. Onneksi itselleni ei käynyt mitään. Kiitos hyvien varusteiden ja kypärän. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi harjoittelua, sillä oli päättänyt opetella ajamaan ja tavoitteeni oli ostaa Harley Davidson seuraavana kesänä. Ja sellainen löytyikin kesällä 2021 Seinäjoelta.

Harley-Davidson Sportster 883

Halusin ehdottomasti Harrikan, sillä olin tykästynyt siihen kulttuuriin ja elämäntapaan mitä se edustaa. Elämäntyylin, johon liittyy vapauden tunne, rohkeus, yhteisöllisyys ja rakkaus tiehen. Harley-Davidsonin elämäntyyli on paljon enemmän kuin pelkkä moottoripyöräilyharrastus – se on kulttuuri ja elämäntapa, joka on kehittynyt vuosikymmenten aikana. 

Siihen kuuluu myös tietty estetiikka, ajattelutapa ja yhteinen historia, jotka ovat muokanneet Harley-Davidsonin brändistä ikonin. Harley-Davidson ei ole vain kulkuväline, vaan symboli elämäntavasta, joka korostaa vapautta, persoonallisuutta ja seikkailunhalua. 

Se yhdistää ihmisiä ympäri maailmaa ja luo vahvan siteen niiden välille, jotka jakavat saman intohimon ja ajattelutavan. Harrastukseni jatkuu puolisoni kanssa. Ajelemme yhdessä, käymme erilaisissa tapahtumissa ja matkustelemme mm. pohjoisessa.

Minulle Harrikalla ajaminen on myös tapa rentoutua ja purkaa stressiä. Parasta terapiaa kun, pääsee ajamaan...

“Live to Ride, Ride to Live”

Senja 2024

Kesän 2024 lomareissumme suuntautui tälläkin kertaa Norjaan, mutta nyt  kohteena oli Senjan saari.                                                  

Reittimme kulki Rovaniemen ja Kilpisjärven kautta kohti Skibotnia. 

Skibotn - Norjan aurinkoisin kylä. 

Skibotn eli Yykeänperä on Storfjordin kuntaan ja Tromssan ja Finnmarkin lääniin kuuluva kylä, joka sijaitsee Jäämeren tuntumassa Lyngenin vuonon (Yykeänvuono) rannalla. Kilpisjärveltä on matkaa Skibotniin 50 kilometriä

 Nalluvuopion pysäköintialueelta löytyy Skibotnin kuvauksellisin ja kuvatuin paikka - keinu vuonon rannalla. 

Lyngenvuonon vastakkaisella puolella kohoavat Lyngenin Alpit, joista korkein huippu yltää yli 1800 metriin meren pinnasta. 

Parhaat näkymät vuonolle ja vuoristomaisemiin avautuvat keinurannan lisäksi läheisestä venesatamasta tai rannalta, jonne on museoalueelta vajaan parin kilometrin matka.

        

Senjan saari on Norjan mannermaan rannikon toiseksi suurin saari.

Senjan maisemat ovat upeita: teräviä vuorenhuippuja, vuonojen rantoja pitkin mutkittelevia teitä, hiekkarantoja ja aaltojen sileiksi hiomia kallioita.

Osa tunneleista olivat aika pelottavia: pimeitä ja kapeita.

Senjalla ensimmäinen kohteemme oli Mefjordværin kalastajakylä. 

Koska paikan nimi oli mielestämme hankala lausua, niin sanoimme sitä Meetvurstiksi😊.

Päivä meni mukavasti paikkaan tutustuessa ja maisemia katsellessa.

Senjalla upeiden maisemien nähtävää muun muassa:

Kultainen WC. Erikoisen näköinen, mutta myös hieman huvittava.
Samalla kun toinen ottaa juomavettä ulkopuolella, toinen hoitaa asioitaan WC:n sisällä...

Tungeneset

Bergsbotnin maisemalaituri

Upeinta reissullamme oli kuitenkin nähdä keskiyön aurinko 

Kaiken kaikkiaan Senja on hyvä vaihtoehto Lofooteille. 

Upeat maisemat, mutta huomattavasti vähemmän turisteja kuin Lofooteilla.

Kotimatkalle yövyimme Kilpisjärvellä ja kävimme huiputtamassa Saanaa. Emme siis kiivenneet huipulle asti 😅. Kilpisjärvi oli hieno paikka ja sinne pitää ehdottomasti mennä uudestaan. 

Lisää reissukuvia löytyy Instagram-profiilistani.

(*mainoslinkki) Halti urheilu- ja ulkoiluvaatteet

Lofootit ja Nordkapp 2023

Talvi 2022-2023 meni suunnitellessa seuraavan kesän reissua ja pedanttina ihmisenä teinkin excel-taulukon kesän 2023 reissustamme.

Reissumme alkoi heti juhannuksen jälkeen mökiltä, josta ajoimme ensin Keminmaalle. Sieltä matkamme jatkui Ruotsin puolelle Abiskoon. 

Abiskon kylä ja kansallispuisto sijaitsevat Ruotsin Lapissa, Kiirunan kaupungista noin 90 kilometriä länteen kohti Norjan rajaa.

Abiskon pohjoispuolella sijaitsee laaja Torniojärvi (Torneträsk), joka on Ruotsin seitsemänneksi suurin järvi.

Vuonna 1909 perustetun Abiskon kansallispuiston pinta-ala on noin 77 neliökilometriä.

Abisko oli hieno kohde, mutta valitettavasti sain sieltä jonkun vatsapöpön ja seuraavana päivänä olikin aika kamalaa matkata moottoripyörän kyydissä kohti Lofootteja ja ensimmäistä kohdettamme siellä. 

Ensimmäinen kohteemme Lofooteilla oli Svolvær, 

joka on Lofoottien "epävirallinen" pääkaupunki.

Asukkaita kaupungissa on alle 5000.

Kaupungista löytyy muun muassa jääveistosgalleria Magic Ice, pieni Sotamuseo, sekä monta paikallista matkanjärjestäjää, joiden retkillä pääsee katsomaan revontulia, bongaamaan valaita tai kalastamaan. 

Olonikin alkoi onneksi pikkuhiljaa parantua ja matkamme jatkui kohti seuraavaa kohdetta.

                                                          

Sørvågen on taajama Moskenesin kunnassa Nordlandin läänissä Norjassa. Taajaman pinta-ala on 0,6 neliökilometriä ja asukasluku vuonna 2023 oli 403 henkilöä. 

Sørvågenissä yövyimme perinteisessä ja Lofoottien tunnelmallisimmassa majoitusmuodossa. Rørbuer (rorbuer) on perinteinen kalastajan mökki. 

Majapaikastamme oli lyhyt ajomatka Lofoottien pääkohteeseemme, joka oli Å (i Lofoten). Å on Lofoottien suosituin ja kaunein nähtävyys. 

Å:ta pidemmälle ei autolla pääse. Yksi Norjan virallisista maisemareiteistä nimittäin loppuu Å:n suurelle parkkipaikalle. 

Å i Lofoten

 

Henningsvær-Lofoottien Venetsia

Henningsvær on pieni kalastajakylä Våganin kunnassa Nordlandiassa. Se sijaitsee Heimøyn ja  Hellandsøyn saarilla Lofooteilla. Siellä asustelee noin 409 ihmistä. Pääelinkeino on kalastus ja kapakala ja sitä kuivatetaan eri puolilla saaria. 

Henningsværiin käännytään E6 päätieltä. Heti risteyksen jälkeen toisella puolen tietä on upea hiekkaranta, toisella puolen vuorijono. Tie on kapea, mutta kulkee aivan upeissa maisemissa

Kylän erikoisin nähtävyys on varmaankin jalkapallokenttä ja sen takana olevat hienot maisemat.   

Majakalta oli hienot näköalat.

Henningsværilta matkamme jatkui kohti Narvikia. 

Se on maailman pohjoisimpia kaupunkeja. 

Narvikin sotamuseo

Narvikin satama ja sen kautta saatava rautamalmi olivat strategisesti erittäin tärkeitä natsi-Saksalle. Narvikin hallintaa voidaan pitää jopa tärkeimpänä syynä Saksan hyökkäykselle Tanskaan ja Norjaan vuonna 1940. Taisteluissa satama vaurioitui pahoin ja kaupunki paloi käytännössä maan tasalle.

Norjalaiset joukot pitivät Narvikin lähistöllä puoliaan maihinnousseita saksalaisia vastaan ja jopa ajoivat nämä mottiin. He eivät kuitenkaan päässeet purkamaan mottia, ennen kuin maan eteläosa oli menetetty saksalaisille ja maan hallitus antautunut. Narvik vapautui miehityksestä vasta vuonna 1945.

Seuraava kohteemme oli Tromssa-Pohjolan Pariisi, Jäämeren portti. Tromssa on pohjoismaiden suurin napapiirin pohjoispuolella oleva kaupunki ja asukkaita siellä on runsaat 

70 000.

Tromssan komein nähtävyys on Jäämerenkatedraali (viralliselta nimeltään Tromsdalenin kirkko, norjaksi Ishavskatedralen), joka on rakennettu jo vuonna 1965. 

Matkamme jatkui Altan kautta reissumme toista pääkohdetta, Nordkappia. 

Nordkapp on yksi Pohjois-Norjan suosituimmista turistikohteista. Nordkappin niemellä oleva kalliojyrkänne on Euroopan pohjoisin paikka, jonne pääsee maantietä pitkin.

Meillä oli tuuria säiden suhteen, sillä Nordkapissa on usein merisumua, jolloin näkyvyys on olematon.

Kotimatkamme kulki Karigasniemen ja Rukan kautta Lahteen.

Mahtava reissu ja kilometrejä tuli yli 4000.

Lofootit on ehdottomasti näkemisen arvoinen kohde. Meitä suosi myös onneksi ilmat. Sumussa ja sateessa hienoimmatkaan maisemat eivät pääse oikeuksiinsa. Lofootit on paikka, joka pitää kokea. Parasta olisi, jos sinne voisi mennä turistisesongin (heinä-elokuu) ulkopuolella, sillä matkailijoita siellä riittää.

Lisää reissukuvia löytyy instagram-profiilistani.

(*mainoslinkki) Mökkimajoitusta Suomessa (Lomarengas)

Matka Pykeijaan 2022

Kesällä 2022 lähdimme moottoripyöräreissulle pohjoiseen ja kohteenamme oli Pykeija, joka on pieni suomalainen kalastajakylä Varanginvuonon etelärannalla. Pykeijaan ajoimme Lahdesta Saariselän ja Näätämön kautta.

Pykeija tunnetaan valtavista kuningasravuista sekä asukkaiden suomalaisista juurista.

Pykeijan hiekkaranta

The village of Bugøynes – Little Finland in Norway

Majapaikkamme Pykeijassa oli Hedvigin talo ja varaus hoitui kätevästi suomen kielellä sähköpostitse osoitteesta https://www.visitbugoynes.no/accommodation/?lang=fi

Naapuritalossamme oli itävaltalaisia turisteja, jotka olivat olleet jo viikon kalassa ja he lahjoittivat meille turskaa. Perkasivat sen tietenkin meille valmiiksi. Oli muuten hyvää ja tuoretta kalaa!