Tämän kesän ehdoton kohokohta oli retki Kilpisjärvelle ja Saanan huiputus. Saana on Lapin tunnetuimpia tuntureita, ja sen jylhä profiili vartioi Kilpisjärven kylää kuin hiljainen jättiläinen. Olin haaveillut sen valloituksesta jo pitkään, ja vihdoin tänä kesänä se toteutui.
Matka huipulle
Reitti alkaa Kilpisjärven retkeilykeskuksen pihasta. Ensimmäiset portaat nostavat heti sykkeen kattoon – ja muistuttavat, ettei huiputus ole aivan kevyt päiväkävely.
Askel askeleelta maisemat kuitenkin palkitsevat vaivannäön. Tunturikoivut jäävät taakse, ilma raikastuu ja katse alkaa harhailla ympärillä kohoavien tunturien suuntaan.
Huipulla tuulee – ja sydän hakkaa onnesta
Noin neljän kilometrin nousun jälkeen avautuu näkymä, jota on vaikea sanoin kuvata. Tuuli tuntuu vapaudelta, ja olo on samaan aikaan pieni ja valtava – kuin osa jotain paljon itseä suurempaa.
Paluumatkan ajatuksia
Laskeutuessa jalat väsyivät, mutta mieli oli keveä. Saanan huiputus oli enemmän kuin vaellus: se oli hetki, jolloin pysähtyi näkemään luonnon voiman ja oman jaksamisensa rajat.
Miksi juuri Saana jäi mieleen?
Kesälomalla kertyy monia mukavia muistoja, mutta Saanan huiputus jäi mieleen erityisesti siksi, että se yhdisti luonnon kauneuden, fyysisen ponnistuksen ja palkitsevan onnistumisen tunteen. Se on elämys, jota suosittelen jokaiselle, joka liikkuu Lapissa.
