Esikoislapseni muutti Kanadaan (Torontoon) kuutisen vuotta sitten. Viime keväänä hän sai Kanadan kansalaisuuden. Kun hän alkoi aikoinaan puhumaan Kanadaan menosta, ajattelin, että hän olisi siellä ehkä muutaman vuoden, mutta se, että hän jäi sinne asumaan pysyvästi tuli minulle yllätyksenä ja vähän järkytyksenäkin. Toronto oli toki meille tuttu paikka, sillä serkkuni asuu siellä ja olimme käyneet hänen luonaan vierailulla muutamia kertoja.
Ontario-järvi ja CN Tower |
Hän on käynyt jouluisin Suomessa, paitsi korona-aikana, jolloin emme nähneet pariin vuoteen, mikä oli todella raastavaa. Onneksi sentään yhteydet pelasi ja pystyimme soittelemaan ja viestittelemään WhatsAppin kautta. Voin vain kuvitella, miten huolissaan ja epätietoisia omaiset ovat olleet kaukaisista läheisistään ennen nettiaikaa.
Toisaalta olen ollut hänestä ylpeä, että hän on löytänyt Kanadasta paikkansa. Saanut hyvän työn ja pärjää, mutta toisaalta minulla on huoli ja ikävä, koska en voi olla tukena hänen arjessaan.
Kävin hänen luonaan vierailulla heinäkuussa 2022. Oli helpottavaa ja rauhoittavaa nähdä hänen asuntonsa, tutustua hänen ystäviinsä ja nähdä, että hän pärjää hyvin uudessa kotimaassaan.
Jouluna 2023 hän kävi poikaystävänsä kanssa Suomessa ja vietimme yhteisen joulun Levillä.
Pidämme säännöllisesti yhteyttä, pääasiassa viestitellen. Yleensä hän soittaa kun on jotain hyvää tai huonoa asiaa... ja silloin kieltämättä aina vähän jännittää/huolestuttaa kumpaa asia koskee. Onneksi yleensä asiat ovat olleet positiivisia.
Olemme mielestäni pystyneet pitämään avoimet ja läheiset välit välimatkastamme huolimatta. Hän uskoutuu minulle asioistaan (toki ei varmaan kaikista) ja kyselee joskus jopa neuvoanikin.
Rakas esikoiseni lettipää |
Niagaran putoukset |
Olet rakas ❤️
VastaaPoistaSamoin sinä
Poista