Jokainen meistä on varmasti tuntenut riittämättömyyden tunnetta. Itse olen viime aikoina kokenut riittämättömyyden tunnetta läheiseni sairastuttua. Aikani ja energiani ei tahdo riittää kaikkien asioiden hoitoon ja oma jaksaminen onkin välillä koetuksella.
Riittämättömyyden tunne on kokemusta siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä tai kykenevä täyttämään odotuksia – joko omia tai muiden asettamia. Tämä tunne voi koskea monia elämänalueita, kuten työtä, ihmissuhteita, ulkonäköä tai henkilökohtaisia saavutuksia.
Nykyisessä maailmassa, jossa sosiaalinen media korostaa menestystä ja täydellisyyttä, on helppo vertailla itseään muihin ja tuntea, että oma panos ei ole yhtä arvokasta.
Voimme olla myös hyvin kriittisiä itseämme kohtaan ja vaativat täydellisyyttä, mikä voi johtaa jatkuvaan tyytymättömyyden tunteeseen.
Sen sijaan, että keskitymme puutteisiimme, voisimme opetella kohtelemaan itseämme armollisemmin, lempeämmin ja ymmärtäväisemmin. Myös realististen ja saavutettavien tavoitteiden asettaminen voi auttaa lieventämään riittämättömyyden tunteita.
Riittämättömyyden tunne on osa elämää, mutta sitä voi oppia hallitsemaan ja vähentämään, jolloin elämänlaatu paranee. Minäkin olen todennut, että teen sen mitä pystyn. Sen on pakko riittää.
Riittämättömyys
Minä kannan, mutta kädet vapisevat,
kuin paino olisi aina liian raskas.
Yritän juosta, mutta jalkani kompastuvat,
kivun katveessa unohdan taas kasvaa.
Peilit ympärilläni näyttävät vain varjoja,
ne nauravat, kun minä hapuilen kohti valoa.
Mutta tiedän, että sydän sykkii hiljaa,
vaikka maailma huutaa, että en riitä.
Ehkä tässä hiljaisuudessa onkin voimaa,
ehkä hauraus voi olla silta vahvuuteen.
Sillä jokaisessa epäonnistuneessa askeleessa
on mahdollisuus löytää omaan suuntaan.
Minä en ole täydellinen, en valmis,
mutta riitän silti, kunhan uskon itseeni.
Vähemmästäkin voi rakentaa kokonaisen,
ja pienikin valo loistaa pimeyden keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti