Yhteydenpitoa maapallon toiselle puolelle: Näin pidän yhteyttä kaukaiseen lapseeni

Esikoislapseni muutti Kanadaan (Torontoon) kuutisen vuotta sitten. Viime keväänä hän sai Kanadan kansalaisuuden. Kun hän alkoi aikoinaan puhumaan Kanadaan menosta, ajattelin, että hän olisi siellä ehkä muutaman vuoden, mutta se, että hän jäi sinne asumaan pysyvästi tuli minulle yllätyksenä ja vähän järkytyksenäkin. Toronto oli toki meille tuttu paikka, sillä serkkuni asuu siellä ja olimme käyneet hänen luonaan vierailulla muutamia kertoja. 

Ontario-järvi ja CN Tower

Hän on käynyt jouluisin Suomessa, paitsi korona-aikana, jolloin emme nähneet pariin vuoteen, mikä oli todella raastavaa. Onneksi sentään yhteydet pelasi ja pystyimme soittelemaan ja viestittelemään WhatsAppin kautta. Voin vain kuvitella, miten huolissaan ja epätietoisia omaiset ovat olleet kaukaisista läheisistään ennen nettiaikaa.

Toisaalta olen ollut hänestä ylpeä, että hän on löytänyt Kanadasta paikkansa. Saanut hyvän työn ja pärjää, mutta toisaalta minulla on huoli ja ikävä, koska en voi olla tukena hänen arjessaan. 

Kävin hänen luonaan vierailulla heinäkuussa 2022. Oli helpottavaa ja  rauhoittavaa  nähdä hänen asuntonsa, tutustua hänen ystäviinsä ja nähdä, että hän pärjää hyvin uudessa kotimaassaan. 

Jouluna 2023 hän kävi poikaystävänsä kanssa Suomessa ja vietimme yhteisen joulun Levillä. 

Pidämme säännöllisesti yhteyttä, pääasiassa viestitellen. Yleensä hän soittaa kun on jotain hyvää tai huonoa asiaa... ja silloin kieltämättä aina vähän jännittää/huolestuttaa kumpaa asia koskee. Onneksi yleensä asiat ovat olleet positiivisia.

Olemme mielestäni pystyneet pitämään avoimet ja läheiset välit välimatkastamme huolimatta. Hän uskoutuu minulle asioistaan (toki ei varmaan kaikista) ja kyselee joskus jopa neuvoanikin. 

Rakas esikoiseni lettipää

Niagaran putoukset

"A parent’s love knows no distance. No matter how far you go,

 you will always be close to my heart."

Unknown

Lentoja Torontoon: Matkapörssi *mainoslinkki

Elämä on tässä ja nyt

Tuntuu, että näin viiskymppisenä naisena elämäni on vasta alkanut. Minulle, kuten varmasti monelle muullekin tämä tarkoittaa sitä, että lapset ovat jo kasvaneet ja lentäneet pesästä, jolloin aikaa ja tilaa jää enemmän itselle.

Tämä elämänvaihe on loistava mahdollisuus pysähtyä ja miettiä: mitä minä oikeasti haluan seuraavilta vuosilta? Se voi tarkoittaa myös uuteen harrastukseen uppoutumista, vanhan unelman toteuttamista tai vaikka uraan liittyvien unelmien uudelleensuuntaamista.

Viiskymppisenä tiedän jo kuka olen. En enää tavoittele sitä, että kaikkien pitäisi pitää minusta, tai että minun pitäisi sopia johonkin tiettyyn muottiin. Itse asiassa juuri nämä vuodet ovat antaneet mahdollisuuden hyväksyä itseni sellaisena kuin olen – kaikkine vahvuuksineni ja puutteineni ja se on äärettömän vapauttavaa!

En halua verrata itseäni muihin, haluan asettaa rajat ja sanoa "ei" jos jokin ei tunnu oikealta tai vie energiaani väärään suuntaan. 

Vaihdevuodet ovat tuoneet muutoksia niin kehoon kuin mieleenikin. Mutta sekin on osa elämää.

Olen viisikymppisenä alkanut panostaa enemmän terveyteeni ja hyvinvointiini. Liikunta, tasapainoinen ruokavalio ja itsensä kuunteleminen ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan. On tärkeää löytää aikaa itselle, omille ajatuksille ja sisäisen rauhan vaalimiselle oli se sitten kävelyä luonnossa, kirjan lukemista tai meditaatiota.

Minulle on avautunut myös täysin uusia polkuja ja mahdollisuuksia, jopa sellaisia, joita en olisi osannut edes kuvitella nuorempana. Nyt haluan tarttua hetkeen ja elää hetkessä. 

Viisikymppisyys ei siis todellakaan ole minulle syy hidastaa vauhtia – päinvastoin. Tämä on elämänvaihe, jossa nainen voi todella kukoistaa, omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Mitä ajatuksia sinulla herää viisikymppisyydestä? Tai jos olet jo tällä matkalla, mitä uusia asioita olet oppinut itsestäsi?

 

Syksyn satoa ja pientä rakennusprojektia

Mukava mökkiviikonloppu takana. Aamulenkillä poikettiin metsään katsomaan, olisiko suppilovahveroita noussut ja olihan niitä... Käytiin sitten keräämässä niitä pari ämpärillistä. 

Onneksi suppilovahveroita ei tarvitse erikseen esikäsitellä, vaan ne voi puhdistamisen jälkeen laittaa suoraan pannulle ja jäähtymisen jälkeen olen pakastanut ne. 

Niitä voi käyttää monipuolisesti kanttarellien tapaan (mielestäni on parempi kuin kanttarelli) kastikkeisiin, keittoihin, lihapullataikinan sekaan ym.

Vaikka kesä onkin lempi vuodenaikani, on tässä syksyssä kieltämättä oma tunnelmansa. Ja parasta on kun saa poltella kynttilöitä ja lyhtyjä.

Meillä alkoi mökillä myös pienimuotoinen rakennusprojekti. Meille tulee saunakota ja sunnuntaina tehtiin pohja. Tästä se projekti etenee...

Mä niin odotan, että pääsen sisustamaan saunakotaa näillä ihanilla (*mainoslinkki) Kaurialan Saunan  ekologisilla tuotteilla. 

Mökkielämää: Irti arjesta luonnon rauhaan

Elämäni ei ole pelkkää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, vaan välillä irtaudun arjen kiireistä ja nautin luonnon rauhasta mökkeillen. Luonnon äänet, kuten lintujen laulu, tuulen humina ja veden liplatus, tuovat rauhaa.

Suomalainen mökkielämä on jotain erityistä. Se ei ole vain paikka, vaan elämänasenne – hetkellinen irtiotto arjen kiireistä, jossa ajan merkitys katoaa ja luonto ottaa vallan.

Mikään ei kuulu mökkielämään yhtä olennaisesti kuin sauna. Se on paikka, jossa puhdistuu niin keho kuin mielikin. Puukiukaan lämpö ja hiljainen sihahdus, kun vesi heitetään kiukaalle, luovat oman rauhoittavan tunnelmansa. Ja saunan jälkeen järveen tai paljuun!

Mökillä oppii arvostamaan pieniä asioita: luonnon kauneutta, kiireetöntä elämää ja yksinkertaista tekemistä. Tuntuu hyvältä tehdä asioita käsin – hakata puita, lämmittää sauna tai valmistaa ruokaa ulkona. Marjastaa ja sienestää.

Suppilovahveroita keräämässä

Klapikone on ahkerassa käytössä

Välillä mökkikavereinamme ovat myös tyttäreni koirat Pörri ja Rico.

Mökkielämä on siis paljon muutakin kuin vain loma – se on elämäntapa, joka tuo mielenrauhaa ja syvempää yhteyttä luontoon

Miten minusta tuli Harrikka-mimmi?

Nuorempana en ollut lainkaan kiinnostunut moottoripyöristä, mopoista enkä edes skoottereista, saati että olisin ajanut niillä. Yhden kerran taisin olla jonkun mopopojan kyydissä. Ensimmäisen kerran tutustuin skootteriin, kun esikoistyttärellemme hankittiin skootteri.

Ajokorttini kuitenkin oikeutti minut myös moottoripyörällä ajamiseen, joten sille tuli käyttöä, kun heinäkuussa 2020 ostin ensimmäisen moottoripyöräni silloisen miesystäväni innoittamana. En siis koskaan ollut ajanut edes skootteria, joten alku oli luonnollisesti aika haastavaa.

Ensimmäinen moottoripyöräni, Yamaha Virago 535

Ensimmäisenä kesänä ajoin moottoripyöräni ojaan, sillä seurauksella, että tankkiin tuli lommo. Onneksi itselleni ei käynyt mitään. Kiitos hyvien varusteiden ja kypärän. Jatkoin kuitenkin sinnikkäästi harjoittelua, sillä oli päättänyt opetella ajamaan ja tavoitteeni oli ostaa Harley Davidson seuraavana kesänä. Ja sellainen löytyikin kesällä 2021 Seinäjoelta.

Harley-Davidson Sportster 883

Halusin ehdottomasti Harrikan, sillä olin tykästynyt siihen kulttuuriin ja elämäntapaan mitä se edustaa. Elämäntyylin, johon liittyy vapauden tunne, rohkeus, yhteisöllisyys ja rakkaus tiehen. Harley-Davidsonin elämäntyyli on paljon enemmän kuin pelkkä moottoripyöräilyharrastus – se on kulttuuri ja elämäntapa, joka on kehittynyt vuosikymmenten aikana. 

Siihen kuuluu myös tietty estetiikka, ajattelutapa ja yhteinen historia, jotka ovat muokanneet Harley-Davidsonin brändistä ikonin. Harley-Davidson ei ole vain kulkuväline, vaan symboli elämäntavasta, joka korostaa vapautta, persoonallisuutta ja seikkailunhalua. 

Se yhdistää ihmisiä ympäri maailmaa ja luo vahvan siteen niiden välille, jotka jakavat saman intohimon ja ajattelutavan. Harrastukseni jatkuu puolisoni kanssa. Ajelemme yhdessä, käymme erilaisissa tapahtumissa ja matkustelemme mm. pohjoisessa.

Minulle Harrikalla ajaminen on myös tapa rentoutua ja purkaa stressiä. Parasta terapiaa kun, pääsee ajamaan...

“Live to Ride, Ride to Live”

Riittämättömyyden tunteesta

Jokainen meistä on varmasti tuntenut riittämättömyyden tunnetta. Itse olen viime aikoina kokenut riittämättömyyden tunnetta läheiseni sairastuttua. Aikani ja energiani ei tahdo riittää kaikkien asioiden hoitoon ja oma jaksaminen onkin välillä koetuksella. 

Riittämättömyyden tunne on kokemusta siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä tai kykenevä täyttämään odotuksia – joko omia tai muiden asettamia. Tämä tunne voi koskea monia elämänalueita, kuten työtä, ihmissuhteita, ulkonäköä tai henkilökohtaisia saavutuksia. 

Nykyisessä maailmassa, jossa sosiaalinen media korostaa menestystä ja täydellisyyttä, on helppo vertailla itseään muihin ja tuntea, että oma panos ei ole yhtä arvokasta.

Voimme olla myös hyvin kriittisiä itseämme kohtaan ja vaativat täydellisyyttä, mikä voi johtaa jatkuvaan tyytymättömyyden tunteeseen.

Sen sijaan, että keskitymme puutteisiimme, voisimme opetella kohtelemaan itseämme armollisemmin, lempeämmin ja ymmärtäväisemmin. Myös realististen ja saavutettavien tavoitteiden asettaminen voi auttaa lieventämään riittämättömyyden tunteita.

Riittämättömyyden tunne on osa elämää, mutta sitä voi oppia hallitsemaan ja vähentämään, jolloin elämänlaatu paranee. Minäkin olen todennut, että teen sen mitä pystyn. Sen on pakko riittää. 

Riittämättömyys

Minä kannan, mutta kädet vapisevat,  

kuin paino olisi aina liian raskas.  

Yritän juosta, mutta jalkani kompastuvat,  

kivun katveessa unohdan taas kasvaa.

Peilit ympärilläni näyttävät vain varjoja,  

ne nauravat, kun minä hapuilen kohti valoa.  

Mutta tiedän, että sydän sykkii hiljaa,  

vaikka maailma huutaa, että en riitä.

Ehkä tässä hiljaisuudessa onkin voimaa,  

ehkä hauraus voi olla silta vahvuuteen.  

Sillä jokaisessa epäonnistuneessa askeleessa  

on mahdollisuus löytää omaan suuntaan.

Minä en ole täydellinen, en valmis,  

mutta riitän silti, kunhan uskon itseeni.  

Vähemmästäkin voi rakentaa kokonaisen,  

ja pienikin valo loistaa pimeyden keskellä.

Henkilökohtainen valmennus

Vaikka olen treenannut jo useamman vuoden ajan, aloitin tavoitteellisemman ja intensiivisemmän treenaamisen syyskuun alussa 2024. 

Aloitin siis yhteistyön Fitvalmennuksen kanssa ja valmentajakseni tuli Sandor. Alkukartoitus ja välitapaamiset tapahtuvat Teamsin välityksellä. 

Henkilökohtainen valmennus: kaikki ohjelmat räätälöidään asiakaskohtaisesti niin, että niiden sisältö jää elämään myös valmennuksen jälkeen

Itse valmennus tapahtuu Fitvalmennuksen puhelin applikaatiolla, joka sisältää sekä ravinto- että treeniohjeet sekä suoritustekniikat ja liikeradat sekä videolla, että tekstimuodossa. 

Salitreeniä on kolme kertaa viikossa

HIIT-treeniä. Kivaa, erilaista, mutta rankkaa.

Sekä kevytsykkeistä lenkkiä

Treenimatkani on vasta alussa, joten päivitän matkani etenemisestä....

(*mainoslinkki) Fitnesstukku (lisäravinteet, treenivaatteet, varusteet ja välineet)

American Beauty Car Show 2024 Haapsalu

Kesällä 2024 kävimme myös Haapsalussa, American Beauty Car Showssa.

American Beauty Car Show on Baltian maiden suurin amerikkalaisten autojen näyttely, joka sai alkunsa vuonna 2001. American Beauty Car Show on yksi ainutlaatuisimmista autotapahtumista lähivaltioissa.

Tapahtumassa järjestetään autonäyttely, kokoontumisajo, kiihdytyskilpailu ja cruising kaupungin halki ja tietysti siellä esiintyy yhtyeitä sekä Virosta että muualta. 

Autonäyttely ja konsertit järjestetään erittäin ainutlaatuisessa tapahtumapaikassa vanhassa piispanlinnassa . 

Tapahtumaviikonloppuna Haapsalun vanhakaupunki on avoinna vain amerikkalaisille autoille luoden näin mukavan amerikkalaistunnelman.

Toivottavasti tapahtuma järjestetään vielä jatkossakin, vaikka toisenlaisia huhuja liikkuikin...

Senja 2024

Kesän 2024 lomareissumme suuntautui tälläkin kertaa Norjaan, mutta nyt  kohteena oli Senjan saari.                                                  

Reittimme kulki Rovaniemen ja Kilpisjärven kautta kohti Skibotnia. 

Skibotn - Norjan aurinkoisin kylä. 

Skibotn eli Yykeänperä on Storfjordin kuntaan ja Tromssan ja Finnmarkin lääniin kuuluva kylä, joka sijaitsee Jäämeren tuntumassa Lyngenin vuonon (Yykeänvuono) rannalla. Kilpisjärveltä on matkaa Skibotniin 50 kilometriä

 Nalluvuopion pysäköintialueelta löytyy Skibotnin kuvauksellisin ja kuvatuin paikka - keinu vuonon rannalla. 

Lyngenvuonon vastakkaisella puolella kohoavat Lyngenin Alpit, joista korkein huippu yltää yli 1800 metriin meren pinnasta. 

Parhaat näkymät vuonolle ja vuoristomaisemiin avautuvat keinurannan lisäksi läheisestä venesatamasta tai rannalta, jonne on museoalueelta vajaan parin kilometrin matka.

        

Senjan saari on Norjan mannermaan rannikon toiseksi suurin saari.

Senjan maisemat ovat upeita: teräviä vuorenhuippuja, vuonojen rantoja pitkin mutkittelevia teitä, hiekkarantoja ja aaltojen sileiksi hiomia kallioita.

Osa tunneleista olivat aika pelottavia: pimeitä ja kapeita.

Senjalla ensimmäinen kohteemme oli Mefjordværin kalastajakylä. 

Koska paikan nimi oli mielestämme hankala lausua, niin sanoimme sitä Meetvurstiksi😊.

Päivä meni mukavasti paikkaan tutustuessa ja maisemia katsellessa.

Senjalla upeiden maisemien nähtävää muun muassa:

Kultainen WC. Erikoisen näköinen, mutta myös hieman huvittava.
Samalla kun toinen ottaa juomavettä ulkopuolella, toinen hoitaa asioitaan WC:n sisällä...

Tungeneset

Bergsbotnin maisemalaituri

Upeinta reissullamme oli kuitenkin nähdä keskiyön aurinko 

Kaiken kaikkiaan Senja on hyvä vaihtoehto Lofooteille. 

Upeat maisemat, mutta huomattavasti vähemmän turisteja kuin Lofooteilla.

Kotimatkalle yövyimme Kilpisjärvellä ja kävimme huiputtamassa Saanaa. Emme siis kiivenneet huipulle asti 😅. Kilpisjärvi oli hieno paikka ja sinne pitää ehdottomasti mennä uudestaan. 

Lisää reissukuvia löytyy Instagram-profiilistani.

(*mainoslinkki) Halti urheilu- ja ulkoiluvaatteet

Lofootit ja Nordkapp 2023

Talvi 2022-2023 meni suunnitellessa seuraavan kesän reissua ja pedanttina ihmisenä teinkin excel-taulukon kesän 2023 reissustamme.

Reissumme alkoi heti juhannuksen jälkeen mökiltä, josta ajoimme ensin Keminmaalle. Sieltä matkamme jatkui Ruotsin puolelle Abiskoon. 

Abiskon kylä ja kansallispuisto sijaitsevat Ruotsin Lapissa, Kiirunan kaupungista noin 90 kilometriä länteen kohti Norjan rajaa.

Abiskon pohjoispuolella sijaitsee laaja Torniojärvi (Torneträsk), joka on Ruotsin seitsemänneksi suurin järvi.

Vuonna 1909 perustetun Abiskon kansallispuiston pinta-ala on noin 77 neliökilometriä.

Abisko oli hieno kohde, mutta valitettavasti sain sieltä jonkun vatsapöpön ja seuraavana päivänä olikin aika kamalaa matkata moottoripyörän kyydissä kohti Lofootteja ja ensimmäistä kohdettamme siellä. 

Ensimmäinen kohteemme Lofooteilla oli Svolvær, 

joka on Lofoottien "epävirallinen" pääkaupunki.

Asukkaita kaupungissa on alle 5000.

Kaupungista löytyy muun muassa jääveistosgalleria Magic Ice, pieni Sotamuseo, sekä monta paikallista matkanjärjestäjää, joiden retkillä pääsee katsomaan revontulia, bongaamaan valaita tai kalastamaan. 

Olonikin alkoi onneksi pikkuhiljaa parantua ja matkamme jatkui kohti seuraavaa kohdetta.

                                                          

Sørvågen on taajama Moskenesin kunnassa Nordlandin läänissä Norjassa. Taajaman pinta-ala on 0,6 neliökilometriä ja asukasluku vuonna 2023 oli 403 henkilöä. 

Sørvågenissä yövyimme perinteisessä ja Lofoottien tunnelmallisimmassa majoitusmuodossa. Rørbuer (rorbuer) on perinteinen kalastajan mökki. 

Majapaikastamme oli lyhyt ajomatka Lofoottien pääkohteeseemme, joka oli Å (i Lofoten). Å on Lofoottien suosituin ja kaunein nähtävyys. 

Å:ta pidemmälle ei autolla pääse. Yksi Norjan virallisista maisemareiteistä nimittäin loppuu Å:n suurelle parkkipaikalle. 

Å i Lofoten

 

Henningsvær-Lofoottien Venetsia

Henningsvær on pieni kalastajakylä Våganin kunnassa Nordlandiassa. Se sijaitsee Heimøyn ja  Hellandsøyn saarilla Lofooteilla. Siellä asustelee noin 409 ihmistä. Pääelinkeino on kalastus ja kapakala ja sitä kuivatetaan eri puolilla saaria. 

Henningsværiin käännytään E6 päätieltä. Heti risteyksen jälkeen toisella puolen tietä on upea hiekkaranta, toisella puolen vuorijono. Tie on kapea, mutta kulkee aivan upeissa maisemissa

Kylän erikoisin nähtävyys on varmaankin jalkapallokenttä ja sen takana olevat hienot maisemat.   

Majakalta oli hienot näköalat.

Henningsværilta matkamme jatkui kohti Narvikia. 

Se on maailman pohjoisimpia kaupunkeja. 

Narvikin sotamuseo

Narvikin satama ja sen kautta saatava rautamalmi olivat strategisesti erittäin tärkeitä natsi-Saksalle. Narvikin hallintaa voidaan pitää jopa tärkeimpänä syynä Saksan hyökkäykselle Tanskaan ja Norjaan vuonna 1940. Taisteluissa satama vaurioitui pahoin ja kaupunki paloi käytännössä maan tasalle.

Norjalaiset joukot pitivät Narvikin lähistöllä puoliaan maihinnousseita saksalaisia vastaan ja jopa ajoivat nämä mottiin. He eivät kuitenkaan päässeet purkamaan mottia, ennen kuin maan eteläosa oli menetetty saksalaisille ja maan hallitus antautunut. Narvik vapautui miehityksestä vasta vuonna 1945.

Seuraava kohteemme oli Tromssa-Pohjolan Pariisi, Jäämeren portti. Tromssa on pohjoismaiden suurin napapiirin pohjoispuolella oleva kaupunki ja asukkaita siellä on runsaat 

70 000.

Tromssan komein nähtävyys on Jäämerenkatedraali (viralliselta nimeltään Tromsdalenin kirkko, norjaksi Ishavskatedralen), joka on rakennettu jo vuonna 1965. 

Matkamme jatkui Altan kautta reissumme toista pääkohdetta, Nordkappia. 

Nordkapp on yksi Pohjois-Norjan suosituimmista turistikohteista. Nordkappin niemellä oleva kalliojyrkänne on Euroopan pohjoisin paikka, jonne pääsee maantietä pitkin.

Meillä oli tuuria säiden suhteen, sillä Nordkapissa on usein merisumua, jolloin näkyvyys on olematon.

Kotimatkamme kulki Karigasniemen ja Rukan kautta Lahteen.

Mahtava reissu ja kilometrejä tuli yli 4000.

Lofootit on ehdottomasti näkemisen arvoinen kohde. Meitä suosi myös onneksi ilmat. Sumussa ja sateessa hienoimmatkaan maisemat eivät pääse oikeuksiinsa. Lofootit on paikka, joka pitää kokea. Parasta olisi, jos sinne voisi mennä turistisesongin (heinä-elokuu) ulkopuolella, sillä matkailijoita siellä riittää.

Lisää reissukuvia löytyy instagram-profiilistani.

(*mainoslinkki) Mökkimajoitusta Suomessa (Lomarengas)

Matka Pykeijaan 2022

Kesällä 2022 lähdimme moottoripyöräreissulle pohjoiseen ja kohteenamme oli Pykeija, joka on pieni suomalainen kalastajakylä Varanginvuonon etelärannalla. Pykeijaan ajoimme Lahdesta Saariselän ja Näätämön kautta.

Pykeija tunnetaan valtavista kuningasravuista sekä asukkaiden suomalaisista juurista.

Pykeijan hiekkaranta

The village of Bugøynes – Little Finland in Norway

Majapaikkamme Pykeijassa oli Hedvigin talo ja varaus hoitui kätevästi suomen kielellä sähköpostitse osoitteesta https://www.visitbugoynes.no/accommodation/?lang=fi

Naapuritalossamme oli itävaltalaisia turisteja, jotka olivat olleet jo viikon kalassa ja he lahjoittivat meille turskaa. Perkasivat sen tietenkin meille valmiiksi. Oli muuten hyvää ja tuoretta kalaa!